Aikojen takaa #2 ~ Unien muistot

    Kazen menneisyystarina jatkukoon, saatte taas pidemmän hiljaisuuden jälkeen kunnolla selailtavaa - kai. Stoorin ensimmäinen osahan oli niin eeppinen ettei todeksi uskoisi, mutta toivotaan tästä nyt parempaa (turha toivo, köh). Kuvista sen verran että unikuvien piirtämiseen en jaksanut kunnolla panostaa (en tule toimeen nykyisen hiireni kanssa) joten susihukat nyt ovat vähän mitä ovat. Ja Kazen hiuksista, ne ovat tarkoituksella sotkuiset koska, no, neiti nukkuu / on juuri heränneenä koko tarinan ajan.

    Osa kuvista jäi  myös muita pienemmiksi, koska Picasa kaatuili aina tallennuksessa joten jouduin rehaamaan ne tarinaan print screenin kautta. Toivottavasti kauneusseikat eivät haittaa. Aloitetaan.

*muminaa ja tuhinaa*

 *vaikuttaa levottomalta* 

"Mhhhh..?" Tuttu maisema... Tuo hahmo... Mitäs...

Valkoinen... susi? Valkoinen susi... kuka sinä olitkaan...?

Lähdimme usein omille teillemme... pois lauman luota... Kuka sinä olitkaan...? 

....

Hiljaisuutta....

Metsän ääniä....

Valkoinen susi....

.... 

Odota....!

Kaze heräilee pikkuhiljaa. 

"Hmm? Jösses, luulenko vain vai näinkö juuri unta menneisyydestäni?" 

"Tämä on ihan uutta.. Outoa.
...
Mutta tosiaan, jotain tuollaistahan minun, no, entinen
elämäni taisi olla. Hemskuta, muistaisinpa tarkemmin..!"

Mutta onhan minulla vielä nämä... nämä.. ?

"Mitääääh?!" 

"Mitä on tapahtunut?" 

*kipittää peilin ääreen* 

Totta se on... Sudenkorvat ovat tiessään ja tilalla ihmisen korvat!

(Ja tässä vaiheessa todellakin ignoraatte ne joku aika sitten aiemmassa postauksessa

hiusten seasta pilkistelleet ihmiskorvat, khöh) 

Kaze asettuu ikkunalaudalle miettimään tilannetta.

Ensin katosi häntä... siitä on jo jonkun aikaa. Nyt lähtivät korvatkin. Mitä minulle tapahtuu? 

En keksi mitään muuta, kuin että olisin muuttumassa enemmän ihmiseksi.. 

Mutta toisaalta, minähän olin ensin melkein kokonaan ihminen ja

sitten aloin muuttua enemmän vanhaan muotooni ja... AAARGH en tajua!

Seuraavana yönä Kazen levottomat unet jatkuvat:

Taasko..? 

 Kertoisit edes, miksi ilmestyt uniini!

Kuka sinä olet? En muista... En muista... 

Valkoinen susi... Valkoiset - ei,

oranssit silmät! Silmät kuin tulenliekit...

...

...

Honoo.

"Mhhh, miksi riivaat uniani?"

 "Sinunhan...

... pitäisi olla kuollut. Kai"

...

"Entä jos se johtuu siitä?" 

*kiskoo kenkiä jalkaan*

Lienee parasta lähteä, NYT! En voi jäädä tänne jos kuollut

olento riivaa uniani jatkuvasti. Minun täytyy päästä pois..! 

*sieppaa takin mukaansa ja suuntaa yövaatteisillaan juosten ulos* 

 *kiskoo takkia päälleen mennessään*

Mitä minä teen? Minne minä juoksen?

....

Vaan samapa tuo. Tämä paikka ahdistaa, ehkä unet jättävät 

minut rauhaan jos vaihdan maisemaa. Ehkä ne eivät löydä minua enää.

    Waah, sellaista. Valaistus, kone ynnä muut olivat taas ystävällisesti puolellani koko operaation ajan (huomatkaa sarkasmi okei kyllä te huomasitte) mutta lienee tämä ihan kelvollinen.