Sulkaleikki

    Pääsin vihdoin kuvaamaan sinne, minne olen tässä muutaman viikon halunnut - isän tontilla sijaitsevaan autiotaloon! Näin kerran unta, jossa Kaze katsoi jonkin aution talon ikkunasta ulos korpinsulkien ympäröimänä. Kun sitten törmäsin Sinellissä mustiin ja valkoisiin höyheniin pikku pusseissaan ostajaa odottamassa, seuraava kuvaussuunnitelmani oli valmis.
    Kyseinen tupa olikin yllättävän täynnä kaikkea roinaa, en muistanut että tuota tavaraa on siellä noin paljon. Onnistuin sentään löytämään pari paikkaa, joissa kuvien taustalla ei näkynyt mitään enemmän tai vähemmän värikästä ja tunnelmantappavaa sälää. Sulkien kanssa säätäminen oli kyllä melkoisen haastavaa. Joku olisi varmaan pitänyt minua hulluna, jos olisi nähnyt minut ensin heittelemässä niitä nukkeja kohti ja sitten nyppimässä yksitellen irti hämähäkinseiteistä. Nuketkaan eivät säästyneet autiotalon kauhuilta, Honoo-paran hiuksiin tarttui jokin seitinpätkä, jonka päässä kiikkui koteloitunut toukka. Hrrr.
    No mutta joo, kuvia tuli kuitenkin - tykkäättekös? :3

Jotain ihan muuta

    Nukke näyttää vieraalta - mutta kuitenkin tutulta, vai? Jep, se on Honoo, joka joutui melkoiseen muuttumisleikkiin! Valkoisista nukeista kuumeileva kirjoittaja ei voinut vastustaa kiusausta "valkaista" neiti ja viedä se pihalle lumihankeen, kun sopivan värinen mekko ja peruukkikin löytyvät jo. Ne odottelevat vielä oikeaa omistajaansa, mutta nyt iski inspiraatio kaivaa ne kaapin perältä ja vähän leikitellä tuon nuken kanssa. Ei hätää, hän palaa kyllä omaksi itsekseen. Kunhan hetken näytteli jotain ihan muuta.

    Mekko on muuten ostettu tilaustyönä siltä samaiselta Erikalta, jonka järjestämissä S-joen miitissä olen käynyt. Aivan ihana vaatekappale, en malta odottaa että saan ostettua sen nuken jolle tuo on tarkoitettu! Sitten pääsen kuvaamaan tuota suloisuutta enemmänkin :3 

    Ja hei, postasin kahtena päivänä peräkkäin! Hahaha nyt on syytä juhlaan.

Ohjeita ja vinkkejä - Obitsu tukevammaksi

Tässä ohjeessa on käytetty 27cm SBH-S obitsua.

    Tapoja tehdä obitsuvartalosta vähemmän keikkuva on varmaan yhtä monta kuin nukkeilijoitakin. Tein tämän vahvistusrituaalin tänään Honoon obitsulle ja päätin samalla kuvata sen jakaakseni sen täällä. En tiedä sisältääkö tämä varsinaisesti uutta tietoa, ja varmasti parempiakin ohjeita löytyy jos jaksaa perehtyä niitä kaivelemaan. Itse olen kuitenkin monien kokeilujen (mm. pahvit, vessapaperi...) jälkeen ollut tyytyväisin pumpuliratkaisuun, joten laitan sen tänne nähtäville ohjeiden kera jos joku haluaa kokeilla :3

    Suokaa toki anteeksi "hieman" suttuinen obitsu, isopropyylialkoholiahan tuo kaipaa tahroineen. Kaikista kohdista ei myöskään ole selkeitä kuvia, mutta yritän selittää mahdollisimman selkeästi! Lopussa myös bonusvinkki kaulatappiin liittyen, joten lue sinne asti ennen kuin ryhdyt toteuttamaan tätä.

    | Lisäys vielä, pumpuli tosiaan painuu kasaan ajan kanssa, joten kannattaa alun perinkin tunkea se sinne hyvin tiiviisti - ja olla valmis lisäämään täytettä silloin tällöin parhaan tuloksen saamiseksi.

Obitsun lisäksi tarvitaan siis teippiä, pikkusakset, pumpulia, pieni tikkuesine sekä ruuvimeisseli. Pumpulia muuten uppoaa sitten paljon, itselläni meni reilusti enemmän kuin mitä tässä kasassa on.

Ihan ensimmäisenä pää pois paikaltaan ja kaulatapin kimppuun!

 Tuonne pieneen rakoseen olisi tarkoitus tikun avulla tukkia niin paljon pumpulia kuin sinne suinkin menee. Myös vanulapusta leikellyt pienet palat ovat erittäin käteviä juurikin kaulan kanssa, ne sujahtavat tuonne paremmin kuin muotoilematon pumpuli.

Sinne niin. Tämän tarkoituksena on siis estää tappia keikkumasta liikaa, ja näin ehkäistä se kamala ruuvin katkeaminen. 

Tappia heiluttelemalla selviää, minne suuntaan se tuntuu vielä taipuvan liikaa. Sinne sitten lisää täytteitä. Lopputulos saa pursuilla vähän ylikin, kuten kuvasta näkyy. 

Seuraavaksi sakset käteen ja leikataan teipistä kapea soiro... 

... joka asetellaan tähän tapin ja varsinaisen kaulan väliseen kapeaan osioon. Laita sitä muutama kierros, kokeilemalla oppii sopivan määrän. 

Vielä ekstravahvistukseksi kierros tai pari vähän leveämpää teippiä koko tappialueen ympärille.

Sitten siirrymme itse vartalon käsittelyyn. Varoituksen sananen: tämä osio saattaa sisältää tissejä. Hui.

Erittäin epäselvä kuva, mutta selvennetään. Kroppa siis puoliksi tuosta noin kuten niillä usein on tapana katkeilla ihan käskemättäkin. Sitten ruuvimeisselillä asennetaan pumpulia niin ylös kuin mahdollista - siis kaulan ja olkapäiden seudulle. Ihan ympäri kroppaa. Ehkäisee jälleen pään keikkumista. Tikkua en uskalla tässä käyttää, sitä täytettä nimittäin joutuu todella tunkemaan nuken "nahan" alle, jolloin pyöreäpäinen meisseli tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Seuraavaksi katse alempaan palaseen. Näyttääkö se tältä? Eli törröttääkö tuo tappi tuossa ulos kropan sisältä? Jos obitsulla on taipumusta irtoilla kahteen osaan, se johtuu hyvin varmasti tästä. 

Mikäli obitsusi tappi on tukevasti kropan sisällä, kuten kuuluukin, voit skipata sen uudelleenasentamisen ja rullata alas kohtaan, jossa täytetään vartalopalasia pumpulilla.

Jos obitsuvartalo näyttää siltä kuin äskeisessä kuvassa, ota tämä tappipalanen ulos. Muista katsoa tarkasti, miten päin se oli obitsun mahassa, että osaat laittaa sen oikein takaisin.

Sitten kurkkaa vartalon sisään. Äsken irrotetun osan alempi tappi pitäisi tähdätä tuohon reikään. Saatat joutua tekemään sen muutaman kerran, että mokoma osuu kohdilleen. Kun tappi on paikallaan, paina se palanen tukevasti kiinni sinne. Nyppää sitä varmuuden vuoksi vähän kokeillaksesi, vieläkö se irtoaa helposti. Jos irtoaa, laita uudestaan. Se osaa olla kettuileva.

Tältä obitsun siis pitäisi näyttää. Tappipalanen on nätisti vartalon sisässä.

Sitten pumpulihommiin taas. Jälleen on tarkoitus vuorata sillä kaikkien keikkuvien ja heiluvien osasten ympäristö. Pumpuli on siitä kivaa täytettä, että se mukautuu obitsun mutkiin ja muotoihin. Se siis jättää kropan joustavaksi ja pehmeärakenteiseksi, toisin kuin esimerkiksi pahvi. Tiiviiksi paineltuna se myös hoitaa tehtävänsä paremmin kuin vaikkapa toinen aiemmista esimerkeistäni, vessapaperi.

Myös tappipalasen ympärille laitetaan tiivisteitä. 

Kun alaosa on tiivistelty sopivaksi niin, ettei mikään sen sisällä hytky ylimääräisesti, voi ylemmän osan kiinnittää paikalleen. Jälleen - tähtää tarkasti, tarvittaessa uusiksikin, ja paina vielä varmuuden vuoksi hartioista palanen kunnolla kiinni. Viimeisenä vaiheena laita palasten väliin jäävään rakoon täytteitä. Keikkumista estämään, kyllä kyllä. Tämän jälkeen voitkin koota nuken! :3

    Lupasin vielä kaulatappibonuksen loppuun. Tosiaan obitsun omat silmukkaruuvit ovat järkyttävän heikkoa tekoa Pullipin pään painolle, joten olen korvannut ne vähän paksummilla yksilöillä. Sopivan pieniä silmukkaruuveja saa esimerkiksi askartelukaupoista. Paksumpi ruuvi on toki työläämpi ruuvata tappiin kiinni. Se saattaa olla myös hieman pidempi jolloin tappi ei kunnolla uppoa kaulan sisään - tämän postauksen alussa olevat ohjeet kaulatapin vahvistamiseen kuitenkin korjaavat heilumisen. Alla vielä vertailukuvassa obitsun oma ruuvi sekä se, mitä minä käytän otuksillani. Miulla oli neitien kanssa hirveästi ruuvinkatkeiluongelmia kuten varmaan olette huomanneet, mutta nyt ei ole ollut enää mitään hätää kaulojen kanssa.

Vasemmalla obitsun ruuvi, oikealla askartelukaupasta hankittu.

Tae-herra vierailemassa

    Hei pitkästä aikaa! Kuten lemmikkiblogissani jo kirjoitinkin, alkuvuosi on ollut varsin vauhdikas joten bloggailu on jäänyt taka-alalle. Tällaisen pienen ja todella turhan postauksen merkeissä ilmestyn nyt kuitenkin tännekin osoittamaan jonkinlaisia elonmerkkejä.

    Tosiaan meillä kävi tänään vieraita - kaverini joka tottelee nimeä Kameleontti, sekä hänen Taeyang Horizoninsa nimeltään Dominik! Pääsin käsittelemään ja kuvaamaan taeyang-nukkea ensimmäistä kertaa eläessäni. Nukke on täysin stock, joten asettelu ei oikein miulta sujunut. Raukka poseeraa sitten vain yhdessä ja samassa asennossa, yhdessä kuvassa Kaze seuranaan n_n'
    Määrä tai laatukaan ei päätä huimaa, muutama näin yhtäkkiä napsittu kuva lipaston päällä hilluvista nukeista. Ajattelinpahan tosiaan jakaa lähinnä kertoakseni että hengissä ollaan, sekä minä että nuket!

    Kaze yrittää olla kuin ei huomaisikaan uutta tuttavuuttaan... Honoo ei näihin kuviin päässyt, mutta kerrottakoon että se odottelee tällä hetkellä uutta hametta itselleen. Kazella sellaisia onkin jo kaksi, sekä tuo kuvassakin näkyvä paita. Neiti on myös saanut päähänsä raidan (joka tosin piileskeli tuossa jossain muiden hiusten seassa) ja tällä hetkellä hän taitaa olla jonkunlainen lempilapseni. Honoo-parka... Noh, innostun kyllä siitäkin taas kunhan asuja saa kasaan enemmän kuin pari! Vaatteiden valmistumisen (ja saatuani Lillyltä mattalakan niin myös mahdollisen meikkien parantelun) jälkeen olisi tarkoitus kuvata taas muutamia rekvisiittakuvia, sillä Tampereen-reissulta tuli ostettua Sinellistä pari pussia tarkoitukseen sopivia öö asioita, näette sitten ;3