keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Aikojen takaa #3 ~ Toivon liekki






    Jatkuu siis edellisestä postauksesta. En päässyt sille kuvauspaikalle mille oli tarkoitus silloin viikkoja sitten, ja säätkin ovat olleet jollain muulla kuin minun puolellani. Tänään oli sitten lopulta nätti, aurinkoinen ilta ja löysin sopivan kuvauspaikankin. Siispä jatketaan tarinaa! :3



"Olenkohan jo riittävän kaukana... unistani? Jalkani ovat ihan kipeät. Oh, tuolla
on joku rakennus. Ehkä voin levähtää hetken siellä"

Pääsinpäs pois siitä kirotun pitkästä heinikosta! 

Kaze istahtaa rakennuksen seinustalle hetkeksi.
Taisin olla ihan hullu kun tälleen näin lähdin. Täällä tuulee ja minulla on vain yövaatteet. 

"Vaan ei auta valittaa, minulla on syyni juoksennella kaukana kotoa"
*Kohottautuu ylös*

"Joten täytynee kai vain jatkaa matkaa. Minne sitten olenkin menossa" 

Lähistöltä löytyy kuivunut puro, jota pitkin Kaze lähtee kapuamaan rinnettä ylös.

 Hmm? Tuolla... on joku!

Kaze: "Hei sinä siellä. Niin, just sä. Kuka olet ja mitä teet täällä? Mun alue...

Muukalainen vastaa tyynesti: ".... Honoo. Tai siksi minua 
ainakin on kutsuttu koko elämäni" 

Honoo: "Synnymme jonakin - ja saatamme kuolla jonain toisena. Kuka sinä mahdat olla?"

Kaze: "Minun nimeni on Kaze" 

Kaze: *kiertää Honoon toiselle puolelle*
"Minulla oli joskus ystävä nimeltä Honoo. Nimenomaan oli

Honoo: "Sepä erikoista... En turhan usein törmää tämän nimisiin" Kaze... Kaze...
Kaze: "Tosin en koskaan kutsunut häntä Honooksi. Hänen lempinimensä Kiba
tuli hänen koko nimestään, Kibou -"

 Honoo: "Kiba? Niinkö sinä sanoit?"

 Honoo: "Sittenhän... sinä olet se Kaze jonka minä tunnen. Niin - niin tietenkin! Tuo arpi ja kaikki..."

Kaze: "K-Kiba? Sinäkö..? Mutta.. luulin sinun kuolleen?" 

Kaze: Mutta minun Kibani hiusten kuuluisi kaiken logiikan mukaan
olla valkoiset! Eikä hänellä ole toinen silmä sokea. Ellei sitten... hän saanut
tuota haavaansa vasta myöhemmin? Voisiko se olla....


    Huaaah sainpas liekkilapsen mukaan blogiin! Tällainen tämä minun toinen nukkeni, ehdottomasti käynyt läpi paljon monivaiheisemman ulkonäköprosessin kuin Kaze. Pärstän suhteen alkuperäistä ovat vain huulet, eh heh. Milk Latte siis kyseessä mutta se nyt ei enää tuolla naamalla ole kovin olennaista. Mallin vaatteet onneksi ovat ihan käyttökelpoisia hänelle, joskin tuo mekko on omaan makuuni vähän liian juhlavan oloinen ihan arkikäyttöön. Ompelukone, missä olet kun sinua tarvitaan?!
Mutta mjaa, iloitkaa tarinasta ja silleen niin pois päin :3

torstai 5. syyskuuta 2013

Aikojen takaa #2 ~ Unien muistot




    Kazen menneisyystarina jatkukoon, saatte taas pidemmän hiljaisuuden jälkeen kunnolla selailtavaa - kai. Stoorin ensimmäinen osahan oli niin eeppinen ettei todeksi uskoisi, mutta toivotaan tästä nyt parempaa (turha toivo, köh). Kuvista sen verran että unikuvien piirtämiseen en jaksanut kunnolla panostaa (en tule toimeen nykyisen hiireni kanssa) joten susihukat nyt ovat vähän mitä ovat. Ja Kazen hiuksista, ne ovat tarkoituksella sotkuiset koska, no, neiti nukkuu / on juuri heränneenä koko tarinan ajan.

    Osa kuvista jäi  myös muita pienemmiksi, koska Picasa kaatuili aina tallennuksessa joten jouduin rehaamaan ne tarinaan print screenin kautta. Toivottavasti kauneusseikat eivät haittaa. Aloitetaan.


*muminaa ja tuhinaa*

 *vaikuttaa levottomalta* 
"Mhhhh..?" Tuttu maisema... Tuo hahmo... Mitäs...

Valkoinen... susi? Valkoinen susi... kuka sinä olitkaan...?

Lähdimme usein omille teillemme... pois lauman luota... Kuka sinä olitkaan...? 

....
Hiljaisuutta....
Metsän ääniä....
Valkoinen susi....
.... 

Odota....!

Kaze heräilee pikkuhiljaa. 

"Hmm? Jösses, luulenko vain vai näinkö juuri unta menneisyydestäni?" 

"Tämä on ihan uutta.. Outoa.
...
Mutta tosiaan, jotain tuollaistahan minun, no, entinen
elämäni taisi olla. Hemskuta, muistaisinpa tarkemmin..!"

Mutta onhan minulla vielä nämä... nämä.. ?
"Mitääääh?!" 

"Mitä on tapahtunut?" 

*kipittää peilin ääreen* 

Totta se on... Sudenkorvat ovat tiessään ja tilalla ihmisen korvat!
(Ja tässä vaiheessa todellakin ignoraatte ne joku aika sitten aiemmassa postauksessa
hiusten seasta pilkistelleet ihmiskorvat, khöh) 

Kaze asettuu ikkunalaudalle miettimään tilannetta.
Ensin katosi häntä... siitä on jo jonkun aikaa. Nyt lähtivät korvatkin. Mitä minulle tapahtuu? 

En keksi mitään muuta, kuin että olisin muuttumassa enemmän ihmiseksi.. 

Mutta toisaalta, minähän olin ensin melkein kokonaan ihminen ja
sitten aloin muuttua enemmän vanhaan muotooni ja... AAARGH en tajua!


Seuraavana yönä Kazen levottomat unet jatkuvat:



Taasko..? 

 Kertoisit edes, miksi ilmestyt uniini!

Kuka sinä olet? En muista... En muista... 

Valkoinen susi... Valkoiset - ei,

oranssit silmät! Silmät kuin tulenliekit...
...
...
Honoo.


"Mhhh, miksi riivaat uniani?"

 "Sinunhan...

... pitäisi olla kuollut. Kai"
...
"Entä jos se johtuu siitä?" 

*kiskoo kenkiä jalkaan*
Lienee parasta lähteä, NYT! En voi jäädä tänne jos kuollut
olento riivaa uniani jatkuvasti. Minun täytyy päästä pois..! 

*sieppaa takin mukaansa ja suuntaa yövaatteisillaan juosten ulos* 

 *kiskoo takkia päälleen mennessään*
Mitä minä teen? Minne minä juoksen?


....


Vaan samapa tuo. Tämä paikka ahdistaa, ehkä unet jättävät 
minut rauhaan jos vaihdan maisemaa. Ehkä ne eivät löydä minua enää.


    Waah, sellaista. Valaistus, kone ynnä muut olivat taas ystävällisesti puolellani koko operaation ajan (huomatkaa sarkasmi okei kyllä te huomasitte) mutta lienee tämä ihan kelvollinen.