Jatkuu siis edellisestä postauksesta. En päässyt sille kuvauspaikalle mille oli tarkoitus silloin viikkoja sitten, ja säätkin ovat olleet jollain muulla kuin minun puolellani. Tänään oli sitten lopulta nätti, aurinkoinen ilta ja löysin sopivan kuvauspaikankin. Siispä jatketaan tarinaa! :3
"Olenkohan jo riittävän kaukana... unistani? Jalkani ovat ihan kipeät. Oh, tuolla
on joku rakennus. Ehkä voin levähtää hetken siellä"
Pääsinpäs pois siitä kirotun pitkästä heinikosta!
Kaze istahtaa rakennuksen seinustalle hetkeksi.
Taisin olla ihan hullu kun tälleen näin lähdin. Täällä tuulee ja minulla on vain yövaatteet.
"Vaan ei auta valittaa, minulla on syyni juoksennella kaukana kotoa"
*Kohottautuu ylös*
"Joten täytynee kai vain jatkaa matkaa. Minne sitten olenkin menossa"
Lähistöltä löytyy kuivunut puro, jota pitkin Kaze lähtee kapuamaan rinnettä ylös.
Hmm? Tuolla... on joku!
Kaze: "Hei sinä siellä. Niin, just sä. Kuka olet ja mitä teet täällä? Mun alue..."
Muukalainen vastaa tyynesti: ".... Honoo. Tai siksi minua
ainakin on kutsuttu koko elämäni"
Honoo: "Synnymme jonakin - ja saatamme kuolla jonain toisena. Kuka sinä mahdat olla?"
Kaze: "Minun nimeni on Kaze"
Kaze: *kiertää Honoon toiselle puolelle*
"Minulla oli joskus ystävä nimeltä Honoo. Nimenomaan oli"
Honoo: "Sepä erikoista... En turhan usein törmää tämän nimisiin" Kaze... Kaze...
Kaze: "Tosin en koskaan kutsunut häntä Honooksi. Hänen lempinimensä Kiba
tuli hänen koko nimestään, Kibou -"
Honoo: "Kiba? Niinkö sinä sanoit?"
Honoo: "Sittenhän... sinä olet se Kaze jonka minä tunnen. Niin - niin tietenkin! Tuo arpi ja kaikki..."
Kaze: "K-Kiba? Sinäkö..? Mutta.. luulin sinun kuolleen?"
Kaze: Mutta minun Kibani hiusten kuuluisi kaiken logiikan mukaan
olla valkoiset! Eikä hänellä ole toinen silmä sokea. Ellei sitten... hän saanut
tuota haavaansa vasta myöhemmin? Voisiko se olla....
Huaaah sainpas liekkilapsen mukaan blogiin! Tällainen tämä minun toinen nukkeni, ehdottomasti käynyt läpi paljon monivaiheisemman ulkonäköprosessin kuin Kaze. Pärstän suhteen alkuperäistä ovat vain huulet, eh heh. Milk Latte siis kyseessä mutta se nyt ei enää tuolla naamalla ole kovin olennaista. Mallin vaatteet onneksi ovat ihan käyttökelpoisia hänelle, joskin tuo mekko on omaan makuuni vähän liian juhlavan oloinen ihan arkikäyttöön. Ompelukone, missä olet kun sinua tarvitaan?!
Mutta mjaa, iloitkaa tarinasta ja silleen niin pois päin :3